Lammas-shoarma

Kristus nousi kuolleista. Totisesti nousi!

Pääsiäinen on kirkkovuoden tärkein juhla ja sitä vietettiin meidän perheessä perinteiseen tapaan ruoalla juhlistaen. Lammasta täytyy aina olla, tänä vuonna se olikin hieman erilaisessa muodossa kuin aiempina vuosina. Tämä olikin paras versio, jota olen kuuna päivänä tehnyt. Tein Lontoosta ostamastani Yotam Ottolenghin ja Sami Tamimin "Jerusalem"-keittokirjasta löytyvää lammas-shoarmaa, tai shawarmaa, miten sitä haluakaan nimittää. Shoarma on perinteistä lähi-idän ruokaa, pyörivässä vartaassa tiiviisti pakattua, mureaa lampaanlihaa, josta leikataan ohuita siivuja kebabin tapaan. Paisti on erinomainen ruhonosa shoarmaan, ja ennen pääsiäistä uusiseelantilaista lampaanpaistia sai varsin huokeaan seitsemän euron kilohintaan. Olen muokannut reseptiä oman maun mukaan, mutta inspiraatio on siis kotoisin "Jerusalemista". (Moni muukin viime viikkoina kokkailtu ateria on lähtöisin tuosta ihanasta keittokirjasta.)

Lammas-shoarma

• 2 tl murskattuja mustapippureita
• 1 tl kardemummaa
• 1 tl fenkolinsiemeniä
• 1 rkl juustokuminaa
• 1 tl kanelia
• ½ tl muskottipähkinää
• ½ tl jauhettua inkivääriä
• 1 rkl paprikaa
• 1 rkl Maldon-merisuolaa
• 25 g tuoretta, raastettua inkivääriä
• 5 murskattua valkosipulin kynttä
• 40 g tuoretta korianteria silputtuna, myös varret
• vajaa 1 dl sitruunan mehua
• noin 1 dl öljyä (käytin maapähkinäöljyä)
• noin 2,3 kg luutonta lampaanpaistia

Jos lammas on jäässä, sulata hitaasti jääkaapissa täysin.

Paahda ensimmäiset viisi maustetta kuivalla pannulla, kunnes tunnet niiden aromin nenässäsi. Varo polttamasta niitä! Lisää kuumalla pannulle muskotti, inkivääri ja paprika ja kuumenna nekin. Sekoita mausteet ja loput ainekset (lammasta lukuunottamatta) marinadiksi.

Tee paistiin parin sentin viiltoja puukolla joka puolelle, jotta marinadi imeytyisi. Laita paistovuokaan ja hiero marinadi hyvin lampaaseen. Peitä foliolla, laita jääkaappiin ja jätä yön yli marinoitumaan.

Kuumenna uuni 160-170 asteeseen. Laita lammas uuniin rasvapuoli ylöspäin ja paista uunista riippuen noin viisi tuntia, kunnes liha on täysin mureaa ja kypsää, lähes revittävää. Kolmenkymmenen minuutin paistamisen jälkeen lisää 1,5 dl kiehuvaa vettä pannulle. Sivele lammas nesteellä noin tunnin välein, jotta se ei kuivu. Lisää vettä niin, että pannun pohjalla on aina noin ½ senttimetrin kerros nestettä. Viimeisten kolmen tunnin ajaksi peitä lammas foliolla, jotta pinta ei palaisi.

Ota uunista ja kääri tiukkaan folioon. Anna levähtää puolisen tuntia ja leikkaa ohuiksi viipaleiksi.

ahnas käsi jo ottamassa lihaa...

Lampaan lisäksi tarjolla oli jogurttikastiketta ja couscoussalaattia. Perinteisempää linjaa edustivat juhlapöydän "pakolliset" eli valkosipuliperunat, keitetyt perunat, maailman paras Merimestan matjes-tyylinen silli ranskankermakastikkeella, kylmäsavulohi ja raikas vihersalaatti fetajuustolla ja verkkomelonilla. Oli kyllä niin herkullista, että oksat pois. Pääsiäislimppua ja saaristolaislimppua vielä voin kera, niin ei ateriasta paljoa puutu. Jälkkäriksi oli mämmiä ja äitini tekemää pashaa.

Ooh, täydellistä!

 

 
Automusiikiksi oli puolisoni jäljiltä kuin vahingossa valikoitunut gospelbändi Terapian "Hullut nuoruuden päivät"-kokoelmalevy ja pääsiäisen aikaan kuuntelin autossa "Ystävä viaton"-nimistä kappaletta. Pääsiäisen sanoma oli kauniisti tiivistettynä yhteen biisiin.



"Aikaisen aamun usva, suurten metsien tuoksu,
huomen väreillä leikkii, valo vielä odottaa.
Pian taivaanrannan takaa suuri aurinko nousee,
kalmat varjojen yön taakse jää, herää maa.

On uuden alun ihme, puro kirkkaana virtaa.
On pysähtynyt aika, vielä hetken odottaa.
On ikuinen monumentti, jota horjumaan ei saa.
Sen luokse kaikki päättyy ja sen luota alkaa."

Porsaankyljykset omena-inkiväärikastikkeella sekä "rotmos"

Photo by A

Porsaankyljykset on ruokalaji, josta tulee ehdottomasti lapsuus mieleen. Possunkyljykset olivat meidän kotona tuttua ja herkullista viikonloppuruokaa. Äiti paistoi kyljykset uunissa ihanan mureiksi ja ne syötiin usein perunamuusin kera.

Ostin taannoin Korpelan tehtaanmyymälästä Kankaanpäästä edullisia porsaankyljyksiä ja viikonloppuna laitoin niistä päivällistä. Maustoin ne omenalla ja tuoreella inkiväärillä, tutuilla possun kaveriksi sopivilla mausteilla. Suussa sulavaa, täyteläistä viikonloppuruokaa parhaimmillaan!


Porsaankyljykset omenalla-inkiväärikastikkeella
4-6:lle

•  4-6 porsaankyljystä
• suolaa ja mustapippuria
• 2 rkl voita
• reilusti soijakastiketta
• 2 kuorittua ja viipaloitua omenaa
• 3 pientä sipulia
• 4 valkosipulinkynttä
• 3 dl vettä
• 1 dl fariinisokeria
• pala tuoretta inkivääriä
• 1 rkl riisiviinietikkaa
• suolaa ja mustapippuria

Leikkaa kyljysten reunaan pieni lovi esim. saksilla, jotta ne eivät käpristy uunissa. Ruskista kyljykset kevyesti voissa paistinpannulla. Mausta suolalla ja mustapippurilla. Pane kyljykset uunivuokaan ja kaada päälle soijakastike. Anna maustua hetki.

Kuumenna voita paistinpannulla ja lisää viipaloidut omenat, lohkotut sipulit ja paloitellut valkosipulinkynnet. Anna niiden pehmetä muutama minuutti, lisää sitten neste ja mausta kastike fariinisokerilla, raastetulla inkiväärillä ja lopuilla aineksilla. Anna hautua noin 15 min.

Kaada valmis kastike kyljyksille ja kypsennä niitä 175-asteisessa uunissa noin 45 min.




 ***

Kyljysten seuraksi tein "rotmosin" eli juuresmuusin. "Rotmos" on taasen puolisoni lapsuusjuttu, joka oli minulle vieras ennen 22 ikävuotta. Se onkin jäänyt pysyvästi perheemme ruokalistalle. Rotmosiin laitetaan milloin mitäkin, aina perunaa ja porkkanaa, joskus lanttua tai palsternakkaa. Tällä kertaa yhdistelmänä toimi peruna-porkkana-palsternakka. Sipuli ja valkosipuli sopivat rotmosiin kuin nenä päähän. Ja sattumia saa jäädä, ne on laiffii...

Rotmos eli juuresmuusi
4-6:lle

• n. 10 perunaa
• 2-3 porkkanaa
• 2 palsternakkaa (200 g)
• (lanttua, sipulia, valkosipulia...)
• puoli pakettia voimakasta Koskenlaskija-sulatejuustoa
• ½ dl tai maun mukaan kuumaa maitoa
• valkopippuria ja suolaa

Laita reilusti vettä kattilaan ja mausta se suolalla. Kuori juurekset, laita perunat kokonaisina ja muut juurekset isoina paloina kattilaan. Anna kiehua hiljalleen 20-30 min tai kunnes juurekset ovat kypsiä ja sopivan pehmeitä. Kaada keitinliemi huolellisesti pois ja anna juuresten höyrystyä hetken kattilassa kannen alla. Soseuta juurekset perunasurvimella tai sähkövatkaimella. Itse tykkään käyttää sähkövatkainta, jos perunat ovat jauhoisia, mutta survinta siinä tapauksessa, jos perunat ovat kiinteitä ja on riski, että niistä tulee liisteriä liialla vatkaamisella. Up to you. Lisää Koskenlaskija nokareina ja sekoita huolellisesti, lisää kuuma maito ja mausta suolalla ja valkopippurilla.

Paras osio on vasta tulossa, eli survimen tai sähkövatkaimen lankavatkainten nuoleminen. Tästä meillä ainakin kiistellään.

Ruokajuomasuositus: Ihanan täyteläinen yhdeksän euron punaviini Portugalista, Proeza 2010
 
Ruokapöydässä kuultua:


-Onks tää tavallist muusii mukamas?
-Omppu o hyvää.
-Saaks mä nuolla kauhan?

London is such an inspiration... part 2.

Lontoon matkamme tunnelmia vielä himppasen verran. Olkaapa hyvät. 

Perinteinen englantilainen aamiainen on tietenkin "must" Lontoon reissulla. Nämä kuvassa näkyvät ihanaiset rasvaa tihkuvat pommit nautittiin Wetherspoon-pubiketjun Surrey Docks-nimisessä pubissa Rotherhithen kaupunginosassa (185 Lower Road, Rotherhithe).

Majoituimme reissun ajan noilla suunnilla. Olen työskennellyt Lontoon suomalaisella kirkolla ammoisina aikoina, samoin kuin puolisoni, ja kirkkomme sijaitsee lähellä tuota pubia, siksi tuolla päin tulee aina pyörittyä. Wetherspoon on siitä loistava pubiketju, että se on varsin kilpailukykyinen erityisesti hinnoiltaan. Englantilainen aamiainen maksaa Wetherspoonin pubeissa ainoastaan £3.29 eli alle viisi euroa. Voin vakuuttaa, että tuolla kohtuullisen täyttävällä setillä pärjää piiitkälle iltapäivään...

Perinteiseen englantilaiseen aamiaiseen, "full English breakfastiin", kuuluu makkaroita, pekonia, valkoisia papuja tomaattikastikkeessa, paistettua munaa, grillitomaattia, "hash browns" eli friteeratut perunaröstit ja paahtoleipää. Joskus olen nähnyt paistetun portobello-sienenkin "full English" lautasella. Lisänä tarjotaan HP-kastiketta, sinappia, ketsuppia ja muita englantilaisten rakastamia maustekastikkeita.

Tuhti, tuhdimpi, tuhdein.

Kauniina sunnuntai-päivänä muutamien saari-ilmastolle tyypillisten raekuurojen ja tihkusateiden jälkeen suuntasimme ystäväporukalla The Shardiin, uuteen pilvenpiirtäjään, joka on kohonnut London Bridgen aseman liepeille. Uusi rakennus sijaitsee jokaisen kulinaristin unelman, Borough Marketin, ja kuuluisan juustokauppa Neil's Yardin tuntumassa, jotka ovat käymisen arvoisia paikkoja. Me päädyimme Shardiin silkasta mielenkiinnosta, olemme seuranneet sen rakentumista vuosien ajan. Jokaisella viime vuosiin sijoittuneella Lontoon visiitillä olemme huomanneet sen kasvaneen pala palalta. Nyt se on valmis! The Shard pitää sisällään toimistojen ja ravintoloiden lisäksi mm. Lontoon ensimmäisen "seitsemän tähden hotellin", Shangri-Lan, joka aukeaa toukokuun 6. päivä. Kysynpä vaan, mikä on seitsemän tähden hotelli? Luulin, että asteikko loppuu viiteen.

Jos haluaa käydä ihan ylhäällä, on maksettava lähes 30 punnan pääsymaksu, joten ajattelimme saavamme enemmän vastinetta rahalle, jos kävisimme ravintolassa ilmaiseksi tai juomien hinnalla ihailemassa maisemia. Ravintolat ovat rakennuksen puolessa välissä. Yrittäessämme sisään, vartija pysäytti meidät, ja totesi, että seurueemme nuorimman jäsenen valkoiset converset eivät vastaa tiukkaa pukukoodia, joka heillä on. Vartijan ilme oli näkemisen arvoinen, kun ystävämme totesi häneltä löytyvän siistit mokkanahkaiset nilkkurit laukustaan! Hän oli juuri ennen tapaamistamme ollut ostoksilla! "Let me see those shoes.", vartija vaati tiukalla äänensävyllä. Kengät olivat kuin olivatkin aivan siistit, joten kun ystävämme oli vaihtanut ne jalkaansa, vartijan ei auttanut muu, kuin päästää muuten hyvin "casual" seurueemme sisään...

Ravintolatunnelmaa ökyhintaan Shardissa, Thames virtaa alla

Niinhän siinä kävi, että meillä ei ollut varaa raottaa pörssejämme The Shardin ravintolassa, jossa kanakori "Chicken and chips" maksoi £65 ja tonnikalapihvistä olisi saanut pulittaa £125... Viskilasillinen (suomalaisittain puolikas annos eli 2 cl) maksoi £16 ja olutta ravintolasta ei saanut ollenkaan. Se olikin hyvä syy lähteä kävelemään, "oluttahan me tulimme sinne juomaan", ja jos heillä ei ole sitä tarjota, niin... ;)

Aikamme ihailimme maisemia, jotka olivat tietenkin henkeäsalpaavat, ja lähdimme vähin äänin pois tilaamatta mitään. Tiemme vei läheiseen The Rose-pubiin, jossa koko porukka sai mielettömän upeat pienpanimo-oluttuopposet yhden The Shardin viskiannoksen hinnalla.

Todistusaineistoa on: Näillä kengillä saimme astua The Shardiin...

Huolimatta brittiläisen ruokakulttuurin huonosta maineesta, Englanti on ruoan ystävän paratiisi. Valikoimat ruokakaupoissa, toreilla ja ravintoloissa ovat aivan toista luokkaa kuin Suomessa. Marketeissa on mielettömät valikoimat kaikenlaisia tuotteita ja kaikkea sellaista, mitä ei Suomesta saa, löytyy Lontoosta. Roudasin kotiin sarviapilan lehtiä, orzo-pastaa, mallasviinietikkaa ja aitoa shaoxing-viiniä sekä miriniä pulloittain... Kuten jossain postauksessani totesin, Suomessa myytävä mirin ei ole aitoa tavaraa, sitä voitaisiin myydä ainoastaan Alkossa (olisi suoranainen ihme, jos Alko ottaisi mirinin valikoimaansa). Englannissa saa myydä vahvaakin alkoholia kaupoissa, joten sieltä oli kätevä hankkia miriniä ruoanvalmistukseen. Chinatownissa tein löytöjä ja ostin muutamia astioita, mm. bambuhöyryttimet ja kiinalaiset keittolusikat aivan puoli-ilmaiseksi.

Pekingin ankat vilvoittelemassa ravintolan ikkunalla ja muutama grillikylki

Legendaarinen Chinatownin kiinalaista ruokaa tarjoava Wong Kei -ravintola on tunnettu törkeästä asiakaspalvelustaan. Vierailimme tuolla syömässä Crispy aromatic duckia, ja on myönnettävä, että paikka lunasti jälleen kerran kyseenalaisen maineensa. Asiakaspalvelun kukkanen jopa teki "ilmeen" seurueemme jäsenelle, joka hyväntahtoisesti kysyi kysymyksen. Eräs tarjoilija alkoi huutamaan minulle "You we´re there already!!", kun kysyin, missä WC sijaitsee. Viinipullo tuotiin avattuna pöytään, mutta sitä ei vaivauduttu kaatamaan laseihin. Ruoka oli hyvää ja seura ensiluokkaista, mutta palvelu tietenkin voisi olla hieman ystävällisempää.

Tower Bridge

Ystävälliseen palveluun näet tottuu jo muutamassa päivässä. Englanissa asiakaspalvelu on aivan toista luokkaa, kuin Suomessa. Tarjoilijat ottavat huomioon ja haluavat asiakkaansa parasta. Tämän huomaa varsinkin pubeissa. On sanottu: Pub on sama kuin sen omistajat. Jos omistaja on "kuspää", myös pubissa vierailu on huono kokemus. Tällainen pub ei tietenkään voi pärjätä pidemmän päälle.

Uusi löytömme oli Samuel Smithin panimon hedelmäoluet Yorkshiresta. Nam!

Oma "kotipubimme" The Angel Rotherhithessa on malliesimerkki pubista. Erinomaiset Samuel Smithin oluet ja siiderit, olohuonemainen olemus, hyvä ruoka ja ystävällinen, välitön henkilökunta muodostavat kombon, jota harvasta suomalaispubista löytää! Aivan upea, inspiroiva reissu on takana. Tästä riittää virtaa pitkälle kevääseen. Ainakin ehkä.

"Why, Sir, you find no man, at all intellectual, who is willing to leave London. No, Sir, when a man is tired of London, he is tired of life; for there is in London all that life can afford."
— Samuel Johnson

Lempparipubimme The Angelin pitäjä Pete vasemmalla ja puolisoni oikealla iloisissa tunnelmissa lähtöiltana