London is such an inspiration... part 1.

Cider and black.

Palajan aina Lontooseen, kun vain mahdollista. Näppärät lentoyhteydet, kielen tuttuus, kansainvälinen ilmapiiri... siinä kohteessa on pelkkiä parhaita puolia! Rakastan Lontoon sykettä, joka antaa aina uutta ajateltavaa ja koettavaa.

Lähdimme pidennetylle viikonlopulle Lontooseen kaksistaan puolisoni kanssa viime viikonloppuna. Lapset jäivät hyvää hoitoon koti-Suomeen. Haluan jakaa kanssanne muutamia mahtis-vinkkejä syömiseen ja juomiseen Lontoossa.

 Sushi-lounas Kulu Kulussa

Sohossa ei ole vaikeaa löytää japanilaista ruokaa. Sushi- ja ramen-paikkoja on joka nurkalla, joten oli suoranainen ihme, että osuimme tällaiseen huippupaikkaan ensi yrityksellä! Hassu nimi tietenkin herätti huomiomme. Kulu Kulu (76 Brewer Street) it is. Sushi oli tuoretta ja valikoima oli hyvä. Sushit tulivat keittiöstä liukuhihnalla ruokailijoiden eteen ja kaikilla lautasilla oli oma värikoodinsa ja hintansa, parista punnasta ylöspäin.

Upeaa california-sushia vaatimattomaan kolmen punnan hintaan.

Asahi-olut oli myös edullista ja ruokailijoille tarjottiin ilmaiseksi vihreää teetä.
Sano "Kyllä!" Kulu Kululle!

Raikas salaatti vei kielen mennessään.

Omnomnomnom

Summa näistä viidestä lautasesta oli vajaa 16 puntaa.

Gastropub-meininkiä Tooley Streetin Kings Armsissa

Eräänä päivänä söimme pubilounasta Kings Arms-nimisessä pubissa lähellä Tower Bridgeä (251 Tooley Street). Minulle on muodostunut jo perinteeksi nauttia vanha kunnon fish and chips-annos aina Lontoossa käydessäni. Kings Arms tarjosi erinomaisen vaihtoehdon kunnon guinness-leivityksineen ja "mushy peas"eineen päivineen! Annos oli tietenkin rakennettu paperin päälle, kuten "ennen wanhaan". Puoliso söi juustohampurilaisen, joka sekin oli oikein maittava.

Älkää kertoko mulle tämän kalorimäärää! En halua tietää.

Annos tietenkin huuhdeltiin alas kunnon pinteilla. Piripintaan täytetyillä, kuinkas muutenkaan.

Ah onnea! Kevät ja aurinko! Ja Lontoo!

Sunnuntain intialainen päivällinen Bengal Clipperissä

Sanotaan, että curry on englantilaisten toinen kansallisruoka. Intialainen ruoka saapui maahan jo varhain, ja ensimmäinen curry-house avattiin 1800-luvun alussa. Esimerkiksi kuuluisa aamiaisruoka "kedgeree" on saanut vaikutteita Intiasta.

Jos haluaa syödä sunnuntai-iltapäivänä vatsansa täyteen ihanaa intialaista ruokaa vähällä rahalla, kannattaa suunnata Tower Bridgen vieressä (11-12 Cardamom Buildings, Shad Thames) sijaitsevaan Bengal Clipperiin. Siellä tarjotaan aivan mielettömän upea noutopöytä sunnuntaisin vaatimattomaan £8,75 hintaan. Talo tarjoaa autenttisista, koristeellisista kupariastioista mahtavaa naan-leipää, rapeita poppadumeja, mango- ja limechutneyta, salaattia, kolmea eri kasvisruokaa, yhtä kana- ja yhtä lammasruokaa sekä paria eri alkuruokaa (kasvispakoraa ja tandoori-kanavartaita). Kaikki ruoat olivat maukkaita. Ravintola on siisti ja valkoiset liinat on tärkättyinä pöydissä, kuten kunnon intialaisessa kuuluukin olla. Kankaiset lautasliinat oli taiteltu laivan muotoon, kuten teemaan sopii. A'la carte-menun tai arkilounaan tasokkuudesta en osaa sanoa, mutta perjantaina lounasaikaan tästä ohi kulkiessamme, paikka oli aivan täynnä. Suosittelemme!

Alkupalapöydän antia

Matka jatkuu seuraavassa osassa... 

Dijon-lohta uunissa ja fenkoli-omenasalaattia

photo by E

Tässä maailman helpoin ohje uunilohelle. Ja on niin maistuvaa, että voisin tehdä vaikka joka viikko. Nyt kun kirjolohi on pois pannasta ja mainittu vihreällä listalla WWF:n kalaoppaassa , sitäkin kelpaa ostaa, kilohintakaan ei tarjouksessa päätä huimaa. Vielä kun ostaa täysin fileoituna, niin helpommaksi ei voisi mennä. Lohi on niin rasvainen kala, että ei vaadi ollenkaan nestettä mehevään kypsennykseen.

Poistan nykyisin aina uunilohesta nahan seuraavassa ohjeessa mainitulla yksinkertaisella tavalla. Näin se on mukavampi syödä, mitään nahanpaloja ei jää vuokaan, ja vuoassa on vain "täyttä tavaraa". Suomuja ei kurkista mistään. Nahka irtoaa kuin itsestään, kun kalaa on paistanut nahkapuoli ylöspäin kuumassa uunissa hetkisen aikaa.

Dijon-lohta uunissa

• n. 0,6- 1 kg kirjo-tai merilohifileetä
• merisuolaa
• reilusti dijon-sinappia
• tuoretta tilliä

Ripottele suolaa lohelle. Laita uunivuokaan/leivinpaperilla vuoratulle pellile nahkapuoli ylöspäin. Paista 225 c uunissa noin 10 minuutin ajan. Nosta filee pois uunista ja nyppäise haarukalla (tai sormilla...) nahka pois. Tähän tapaan:

Suolaa nyt tämäkin puoli lohesta. Levitä reilusti, useita ruokalusikallisia, dijon-sinappia fileen päälle. Ripottele sinapin päälle vielä tuoretta tilliä ja laita sitten koko komeus uuniin (200 asteeseen noin 20 minuutiksi).

Uunista tultua hunnuta lohi tuoreella tillillä halutessasi. Tarjoa esimerkiksi perunasoseen ja raikkaan salaatin kera. Tai oikeastaan, tarjoa minkä vaan kera. Aina yhtä hyvää!

Itse tein tähän kylkeen pienen salaatin fenkolista, joka kökötti yksinäisenä jääkaapissa, ja appelsiinista, joka oli jo paremmat päivänsä nähnyt, mutta silti mehukas. Nuo kaksi sopii yhteen kuin paita ja peppu! Omena täydensi raikasta salaattia.

photo by E

Fenkoli-omenasalaatti

• 1 fenkoli
• 1 omena
• 1 appelsiini
• suolaa ja pippuria

Ota pois fenkolin uloin, puinen osa. Siivuta ohuiksi viipaleiksi sekä fenkoli että kuorittu omena. Käytä fenkolista myös vihreä varsiosa. Purista appelsiinista mehut. Sekoita kulhossa fenkoli- ja omenasiivut sekä appelsiinin mehu. Mausta suolalla ja pippurilla.

Vietnamilainen broileri-minttusalaatti

 

Tämä on ollut vakiorepertoaarissani jo todella pitkään raikkaiden salaattien ja biletarjottavien osilta. Kyseessä on ikään kuin coleslaw'n eli kaalisalaatin vietnamilainen vastine. Nigellan "Syötävän hyvää"-kirjasta kopioidussa salaatissa on oikestaan pelkkiä plussia: Se säilyy melko pitkään jääkaapissa, se on edullinen ja mikä tärkeintä, se on niin koukuttavan hyvää, että sitä voisi vaan ahmia kitaansa. Eikä siihen kyllästy juuri lainkaan!

Joskus hoksaan kaupan "herkkutiskin" valmiiksi grillatut broilerinkoivet ja hätäpäissäni, nälissäni turvaudun kuumaan broileriin rapisevassa foliopussissa. Useimmiten mieleni tekisi olla luolanainen ja hotkia yhden euron koipi saman tien napaan, mutta joskus pystyn vastustamaan mielitekoa ja vienkin koiven kotiin. Silloin valmistan tätä salaattia ja täten pienestä broilerinkintusta riittää koko perheelle ja mikseipä naapureillekin!

Jos jääkaapissa on tähteeksi jäänyt paistettu broilerinrinta, se käy tähän yhtä hyvin. Jos teen tätä isoihin juhliin, ostan kokonaisen grillatun broilerin ja viisinkertaistan kaikki muutkin ainekset. Silloin annan Kenwoodin hoitaa raastamisen, ja "anopinrauta" saa huilata. Kuvan paksut suikaleet on leikattu laiskasti veitsellä, mutta se ei ole ensisijainen vaihtoehto tämän hienontamiseen. Raastaminen olisi viisainta! Tai sitten suikaleiden teko toisella suosikkikeittiövehkeelläni, eli juliennemaista suikaletta tuottavalla "KiWi pro slicerilla". Korianteri on oma lisäykseni reseptiin. Olen siihen niin hulluna, että voisin lisätä sitä vähän sinne sun tänne...

Öljyn voi halutessaan jättää pois kastikkeesta.

Vietnamilainen broileri-minttusalaatti

• 1 chilipaprika (mieluiten tulinen linnunsilmächili, poista siemenet ja hienonna)
• 1 muhkea valkosipulinkynsi
• 1 rkl sokeria
• 1½ tl riisiviinietikkaa
• 1½ rkl limen mehua
• 1½ rkl vietnamilaista tai thaimaalaista kalakastiketta (nuoc nam tai nam pla)
• 1½ rkl kasviöljyä
• puolikas keskikokoista sipulia ohuina viipaleina
• mustapippuria maun mukaan
• 200 g valkokaalia suikaleina
• 1 keskikokoinen porkkana suikaleina
• 200 g kypsää broileria suikaleina
• ruukullinen tuoretta minttua hienonnettuna
• (ruukullinen tuoretta korianteria hienonnettuna)
• suolaa ja pippuria

Yhdistä kulhossa chili, valkosipuli, sokeri, viinietikka, limen mehu, kalakastike, öljy, sipuli ja mustapippuri. Siirrä syrjään makuuntumaan (anna makuuntua puolisen tuntia).

Lado sillä välin suurelle vadille kaali-, porkkana-, ja broilerisuikaleet, korianteri ja minttu. Kaada päälle kirpakka kastike ja sekoita hyvin, jotta kaikki ainekset saavat osansa ihanista aromeista. Maista lopuksi, kaipaako salaatti lisää suolaa tai pippuria.

Kastikeainekset makuuntumassa...

Ruokatunnelmia maaliskuisesta Helsingistä...

Maaliskuu on ehtinyt jo yli puolen välin, ja tähänkin kuukauteen on mahtunut monenlaista ohjelmaa. Naistenpäiväviikonloppuna olin käymässä vanhassa kotikaupungissani Helsingissä ja positiivisena ilmauksena todettakoon, että ruokapainoitteiseksi sekin viikonloppu taas meni. Yövyin ensin tätini luona, jonka kanssa nautimme illallisella ihanaa ja runsasta Grauer Burgunderia (ulkomaisittain Pinot Grisiä). Erittäin miellyttävä tuttavuus! Valkoviinin jälkeen siirryimme juustoihin ja vanhaan kunnon portviiniin. Ilta oli pullollaan mahtavia makunautintoja.

Seuraavan päivän lounas nautittiin vanhaa kotitaloani vastapäätä, Uudenmaankadulla pienen pienessä Kaow Thip-thaikkulassa. Muistaakseni tuossa samassa osoitteessa sijaitsi jokin luokaton intialainen siihen aikaan, kun siinä asustin. Nyt talo tarjoaa thai-ruokaa, ja varsinkin salaatit olivat hyviä. Mausteiset possun-ja kananjauhelihasalaatit Laab Moo ja Laab Kai on tullut testattua kanssalounastajien lautasilta ja varsin hyviä olivat. Yam Nya, tulinen naudanlihasalaatti, oli silmiä vuodattavan tulinen, mutta oikein herkullinen. Itselleni tilasin paistettua kanaa inkiväärin kera ja sekin oli maistuvaa. Hinnat olivat yläkanttiin, mutta siedettäviä. Palvelu pelasi ripeästi, toisin kuin edellisellä kerralla tässä ravintolassa vieraillessa, jolloin saimme odottaa luvattoman kauan pöperöitämme.

Illalla suuntasin kahden ystäväni kanssa etiopialaiseen ravintolaan Etu-Töölöön. Mechelininkadun Kuningatar Saba tarjosi eksoottisen kokemuksen etiopialaisesta keittiöstä. Ravintola on pieni ja sinne pääse harvoin kävelemällä sisään, eli pöytävaraus on lähes välttämätön. Olimme varanneet pöydän jo alkuviikosta. Pöydän varaaminen Saban kuningattaresta on tehty ärsyttävän vaikeaksi: Varaaminen on mahdollista vain puhelimitse ja soittaa saa vain tiettyyn kellonaikaan. Varausta tehdessämme (ja myöhemmin yrittäessämme muuttaa sitä) puhelimeen harvoin vastattiin... Hmph. Varauksen vaikeudesta huolimatta homma pelitti melko hyvin siihen asti, kunnes tilaamamme kuohuviinipullo saapui tarjoilijan kantamana ja se olisi pitänyt avata. Epätoivoiseen yritykseen tarvittiin aluksi kaksi tarjoilijaa, jonka jälkeen pullo vietiin keittiöön ja avattiin siellä. Meille siis tuotiin keittiössä "salaa" avattu kuohuviinipullo... Ei mennyt "niinku Strömsössä", mutta saatiinpahan laseihin viimein kuohuvaa naistenpäivän kunniaksi!


 



Tilasimme listalta kolmelle hengelle tarkoitetun lajitelman "Agelgil", joka sisälsi erilaisia etiopialaisia liha- ja kasvisruokia sekä etiopialaista juustoa ja tietenkin hapanta, "muurinpohjalettumaista" indsera-leipää. Hinta oli varsin kilpailukykyinen kolmelta hengeltä, 49,50 eur. Ruoat syötiin etiopialaiseen tapaan käsin, indsera-lettua apuna käyttäen. Etiopialaista ruokaa leimaa berberi-mausteseoksen käyttö, joka antaa ruoille syvän punaisen värin ja voimakkaan mausteisuuden.

Viinilistassa olisi reilusti parantamisen varaa (etiopialaisen ruoan yhdistäminen viiniin on varmasti parhaallekin asiantuntijalle aikamoinen haaste), mutta ruoat olivat kohtuuhintaisia ja täyttäviä mausteisuutensa (eivät suinkaan kokonsa) vuoksi. Vatsassani oli vielä muistot päivän thai-lounaalta, joten illallinen riitti hyvin minulle. Jos olisin jättänyt lounaan väliin, olisin jäänyt nälkäiseksi tästä setistä. Mutta jossittelut sikseen. Valaistus ravintolassa oli kumman kirkas, iltaan olisin toivonut tunnelmallisempaa "hämyä". Kokemuksena Kuningatar Saba oli ihan ok, sympaattinen, pieni, oman meiningin rafla, suurempi ahaa-elämys ja makunautinto jäi saavuttamatta. Paras juttu koko ravintolassa oli mielettömän hieno kääntyvä kuori, jossa lasku tuotiin. Tässä hieman "laskutaskutunnelmia" aterian päätöksestä. On se tasku vaan niin hieno!

 

Ilta jatkui iloisissa merkeissä läheiseen Vastarannan Kiiskeen tuopilliselle Henry Westonin panemaa maailman parasta siideriä (yritin tilata Ruosniemen panimon olutta, mutta se oli juuri loppunut hanasta... pääkaupunkiseudullakin pitää yrittää tukea porilaista ;)) ja sieltä edelleen pienimuotoiselle kuppilakierrokselle. 

Kiitos ihanalle seurueelle mahtavasta illasta! Ystävät on kultaa! <3

Pekingin ankkaa parhaalla ja helpolla tavalla

Kyllä on nyt vaan reilusti sanottava, että Pekingin ankka (tai pikemminkin crispy aromatic duck) on maailman ihanin ruokalaji. Rapean, tummaksi paahtuneen ankan, kiiltävän mustan hoisin-kastikkeen ja tuoreen kurkun ja kevätsipulin yhdistelmä toimii täydellisesti. Nämä tekijät kasataan ohuelle letulle ja rullataan sopivaksi haukkapalaksi... aah... parasta, mitä tiedän!

Ihastuin tähän kiinalaiseen klassikkoon vuonna 2006 Lontoon "Chinatownissa", joka on itse asiassa vain kadunpätkä Sohossa. Täytin 20 vuotta tuolla reissulla ja tunsin itseni niin onnekkaaksi. Ja sitähän olinkin. Chinatownin ravintolat ovat tunnettuja siitä, että aromaattiset ankkaparat roikkuvat rivissä kuivumassa ravintoloiden näyteikkunoilla. Tunnusomainen piirre näille rafloille on myös yli-innokkaat sisäänheittäjät ravintoloiden ovilla.

Monia maku- ja kulttuurielämyksiä karttui tuolla 20-vuotismatkalla, tämä Pekingin ankka yhtenä tärkeimmistä. Sittemmin muutin pidemmäksi ajaksi Lontooseen, ja toin poikkeuksetta kaikki vieraani Chinatowniin syömään rapeaa aromaattista ankkaa. Suomen kiinalaisista ravintoloista tätä ruokalajia on vaikea löytää, sääli sinänsä. Sen sijaan lähes kaikki Chinatownin tätä ruokalajia tarjoavat kiinalaiset ovat kelpo vastinetta rahalle. Paitsi yksi ravintola, jossa ystäväni sai raakaa kanaa ja ryhtyi sen jälkeen vegetaristiksi... Ja se toinen ravintola, jonka miestenvessassa eräs toinen epäonninen ystäväni joutui todistamaan hyvin kyseenalaista "tarpeentyydyttämistä" raflan kokin taholta. Noh, ei siitä sen enempää.

Valmistan tätä ruokalajia useimmiten, kun Lidlissä on sesongeittain pakasteankkaa myynnissä. Se on ollut edullinen ja hyvä vaihtoehto. Myös aasialaiset kaupat myyvät eurooppalaisia pakasteankkoja. Sisäelimet on useimmiten pakattu pieneen muovipussiin ankan vatsaonteloon. Niitä ei tässä reseptissä tarvita ollenkaan, mutta toki ne voi jättää pakastimeen muuta käyttöä varten. Paiston yhteydessä valunut ankanrasva kannattaa säästää ja jäähdyttää. Siinä voi paistaa vaikkapa perunoita tai juureksia.

Nigellan ja Jamien vinkeistä koostettu ohje on ollut käytössäni jo vuosia. Helppo, yksinkertainen ja maistuva resepti ilman mitään hemmetillisiä tohottimia ja kuivumaan ripustamisia! Makua antaa ihana viismauste, jota saa ostaa ainakin Porissa Thai Stationilta (Isolinnank. 11, Alkoa ja K-Supermarketia vastapäätä).

Kesäinen kuva ei ole tosiaankaan tältä päivältä, vaan viime heinäkuulta... by M

Rapeaa Pekingin ankkaa (neljälle tai alkupalaksi useammalle)

• 1 ankka (n. 1,2 kg)
• suolaa, useita ruokalusikallisia viismaustetta (ja tuoretta inkivääriä, jos on)
• ½ kurkku
•  6 kevätsipulia
• hoisin-kastiketta reilusti tarjoiluun
• vino pino höyrytettyjä lettuja/kuoria

Sulata pakasteankka huolellisesti, esimerkiksi yön yli. Kuumenna uuni 170 asteeseen.

Leikkaa pois rasvarauhanen ankan pyrstöaukon päältä. Puuteroi ankka kauttaaltaan suolalla ja viismausteella, sekä sisältä että ulkoa. Muista, että more is more... Reilusti vaan sitä maustetta! Jos jääkaapissa sattuu olemaan inkivääriä, voit raastaa sitä ja hieroa ankan pintaan, mutta se ei ole välttämätöntä. Viismausteesta ja suolasta en sen sijaan tinkisi.


Laita maustettu ankka uuniritilälle ja pane leivinpaperilla päällystetty uunipannu sen alle. Paista 170 asteessa noin neljä ja puoli tuntia, jopa enemmänkin. Rapeuden saavuttamiseksi nosta lämpötilaa viimeisen puolen tunnin ajaksi 225 asteeseen. Tai jos se on helpompaa, anna ankan hengata 170 asteessa viisi ja puoli tuntia. Välillä voit halutessasi valella ankkaa siitä valuneella rasvalla.

Leikkaa kurkku tulitikun ohuiksi suikaleiksi, ja kevätsipuli pitkittäin ohuiksi suikaleiksi, ei siis renkaiksi.

Nosta ankka uunista, siirrä leikkuulaudalle ja revi liha suikaleiksi kahdella haarukalla. Nosta liha pöytään kuumennettujen lettujen, kurkun, kevätsipulin ja sipulin kanssa. Ruokailijat saavat kukin näpertää itse oman käärönsä, asettamalla letun päälle hoisin-kastiketta, ankanlihaa, kurkkua ja kevätsipulia.


Ruokajuomasuositus: Käärö viedään ääntä kohti ja otetaan kulaus jotain hyvää vaaleaa lageria päälle.

Pöydässä kuultua: Voin kertoa teille tosiseikan, että tässä vaiheessa useimmiten porukka hiljenee ja liikutuksen hetki on käsillä. Pekingin ankka on vaan niin taivaallisen hyvää!

Valitettavasti Suomen kaupoissa ei kokemukseni mukaan myydä valmiita Pekingin ankan kanssa tarjottavia lettusia. Ne on siis väännettävä itse. Tekeminen ei ole vaikeaa, mutta vie vähän aikaa. Pakastettuja kiinalaisia wonton-kuoria ainakin Nigellan mukaan voisi käyttää... pitää ehdottomasti testata niitä seuraavalla kerralla, niitä ostan aina pakastimeen aasialaisesta kaupasta. Homma helpottuisin entisestäänkin. Jos ehditte testata ennen minua, niin kommentoikaa ihmeessä miten onnistui!

Letut Pekingin ankalle

• 450 g vehnäjauhoja
• 3 dl kiehuvaa vettä
• 1 tl öljyä
• seesamiöljyä

Sekoita vesi jauhoihin ja lisää öljy. Vaivaa hieman, niin että saat muodostettua kiinteän taikinapallon. Anna taikinan levätä hetki kostean astiapyyhkeen alla. Jaa taikina veitsellä kolmeen osaan. Jaa jokainen osa 8-10 pikkupalleroon, niin kuin tekisit pikkuriikkisiä pullia. Paina pikkuruiset taikinapullat litteiksi kämmenelläsi.

Voitele yhteen litteään levyyn seesamiöljyä sormillasi ja aseta sille pari eli toinen taikinalevy päälle. Kaaviloi kaulimella tai pullolla tämä "taikinapari" halkaisijaltaan  n. 15 cm:n suuruiseksi. Seesamiöljy estää taikinalevyjen toisiinsa tarttumisen, sen huomaat paistaessa.

Paista taikinalevyt kuumalla pannulla ilman rasvaa, kunnes niihin ilmestyy ruskeita pilkkuja. Käännä ja paista toiseltakin puolelta. Erota levyt toisistaan ja laita kattilaan/höyrystimeen kostean pyyhkeen alle odottelemaan paistopuoli alaspäin osoitettuna. Ennen tarjoamista, kuumenna ne höyryn avulla (itse olen paremman puutteessa käyttänyt vesikattilan päälle asetettua siivilää höyrystimenä ;)). Pidä mielessä, että liika höyryttäminen tekee kuorista sitkeitä.

Tomaatti-paprika-papukeitto

Photo by A

Yksinkertainen on joskus tosi hyvää. Tätä syvänpunaista, ihanan väristä soppaa voisin kuvitella tarjoavani rennoissa merkeissä kavereille arki-iltana. Omallakin porukalla syödessä kattilan pohja näkyi hetkessä. Lapset rakastavat erilaisia papuja yli kaiken, eli niiden takia keiton menestys oli taattu myös muksuille. Inspiraatiota tähän keittoon olen saanut Australian Women's Weekly keittokirjasarjan "Fast Soup"-nimisestä julkaisusta.

"Stora vita bönor" on jonkin sortin käsite ainakin minulle ja muutamille tutuilleni. Samoin kuin "svarta bönor". Älytöntä kutsua näitä ruotsinkielisillä nimillä! Nimitys johtuu GoGreen-nimisen firman tuotteista, joita täällä Porissa sai usein pilkkahinnalla eräästä vahinkomyymälästä. Se myi kaatuneita kuormia sun muita hieman vahinkoa saaneita elintarvikkeita huokeaan hintaan ja siellä tuli poikettua useasti täydentämässä papu-, jauho- ja säilykevarastoja. Parhaita löytöjä olivat juuri nämä GoGreen-pahvipakkaukset. Harmi, että tuo kauppa ei enää ole toiminnassa.

Tähän soppaan sopivat hyvin muutkin kuin valkoiset pavut: kidneypavut, kikherneet... oikeastaan mitkä vaan... ja minkä tahansa merkkiset. Itse tykkään valkoisista pavuista niiden pehmeyden vuoksi.

Lisään tomaattipohjaisiin ruokiin aina ripauksen sokeria. Se korostaa tomaatin makua ja taittaa mukavasti happamuutta.


Tomaatti-paprika-papukeitto
4-6:lle

• 1 tl oliiviöljyä
• 2 sipulia (300g), paloiteltuna karkeasti
• 1 iso punainen paprika (350 g), paloiteltuna karkeasti
• 1 punainen chili, paloiteltuna
• 2 prk tomaattimurskaa (800g)
• 2 tl sokeria
• 1 l kana/kasvislientä
• 2 prk "stora vita bönor" eli isoja valkoisia papuja, huuhdeltuna ja valutettuna
• suolaa ja pippuria maun mukaan

Kuumenna öljy isossa, paksupohjaisessa kattilassa. Lisää sipulit, paprika ja chili ja kypsennä hämmentäen, kunnes kasvikset ovat täysin pehmeitä. Lisää tomaattimurskat, sokeri ja kana/kasvisliemi. Kiehauta ja anna kiehua hiljalleen peitettynä 15 minuutin ajan.

Soseuta keitto sauvasekoittimella (tai blenderissä) kunnes se on täysin sileää. Laita takaisin liedelle, lisää pavut ja mausta. Tarjoa leivän kerä.


Ruokajuomasuositus: Raikas kivennäisvesi.

Ruokapöydässä kuultua:
-Mmm... papuja. Kivaa!

Nizzan salaatti dijon-vinaigrettella

Tutustuin tähän lempisalaattiini vuonna 2001, kun olin käymässä Ameriikan maalla. Nuorena tyttönä ja onnenpekkana pääsin osallistumaan itsenäisyyspäivän juhlintoihin Ithacassa, joka sijaitsee New Yorkin osavaltiossa muutaman tunnin ajomatkan päässä NYC:stä. Juhla oli ikimuistoinen barbecue-party, joka huipentui tietenkin mahtavaan ilotulitukseen. (Tuolla samaisella reissulla vaeltelimme Cornellin yliopiston kampuksella ja yliopiston omenapuuviljelmillä, ja olin täysin vakuuttunut, että palaan sinne opiskelemaan... toisin kävi ;))

Samaisessa barbecue-partyssa valmistettiin siis Nizzan salaattia, johon klassisesti kuuluu tonnikala, keitetty uusi peruna, vihreät pavut, kaprikset ja anjovis. Tonnikala oli tietenkin tuoreena grillattua, punertavaksi jätettyä ja ah-niin-super-hyvää! Suomesta en ole tuoretta tonnikalaa tohtinut ostaa. Silloin harvoin, kun sitä on tarjolla kalatiskissä, se on törkeän kallista ja nuivan kuivahtanutta ja epäilyttävän näköistä. Tyydyn siis purkkikamaan. (Abban on kelvollista, vaikkakin hintavaa. Miksei muutkin kävisi. Eettisesti tonnikalan syönti on aina arveluttavaa, mutta minkäs teet, kun se on niin hyvää.)

Omasta "nizzalaisestani" jätän suosiolla pois anjoviksen ja joskus myös perunan, kun en kaipaa mitään tärkkelyspitoista itseäni väsyttämään, esimerkiksi lounasaikaan ja ylipäänsä talvella, kun uutta perunaa ei ole saatavilla. Laitan usein myös yrttejä mukaan kastikkeeseen, tällä kertaa tilliä, kun sitä sattui olemaan kotona. Paljon hyvää proteiinia sisältävä salaatti on mitä mainioin lounas tai kevyt illallinen. Tämä on siitä mahtava salaatti, että kaikki ainekset löytyvät lähi-Salesta.

Nizzan salaatti
Kahdelle pääruoaksi

• pussi/ruukku rapeaa jääsalaattia
• puoli pakettia jotain värikästä salaattisekoitusta, esim. Napolitana Mix (rucolaa, mizunaa, punajuurikkaan lehtiä ja babypinaattia)
• rasiallinen miniluumutomaatteja (n. 200g)
• (4 uutta perunaa keitettynä ja viipaloituna)
• 200 g vihreitä papuja nopeasti keitettynä ja kylmässä vedessä jäähdytettynä (talvisaikaan, kun ainoat tuoreet "Haricot"-pavut on lennätetty kauppaan Keniasta, turvaudun kotimaisiin pakastepapuihin)
• purkillinen mustia oliiveja (kivet poistettuina)
• pari rkl kapriksia
• 1 punasipuli puolirenkaina
• 2-4 kovaksi keitettyä kananmunaa halkaistuina
• suolaa ja mustapippuria

Lado ainekset mainitussa järjestyksessä laakeaan kulhoon niin, että tonnikala on keskellä ja kananmunan puolikkaat aseteltuna reunoille. Älä sekoita salaattia, muuten siitä tulee "suttua". Mausta salaatti suolalla ja mustapippurilla. Valuta kastike päälle tai tarjoile kastike erillisestä kulhosta.

Dijon-vinaigrette

• 1 rkl balsamiviinietikkaa
• 1 tl juoksevaa hunajaa
• 1 tl dijon-sinappia
• ½ sitruunan mehu
• 1 valkosipulin kynsi puolihuolimattomasti pienittynä
•  suolaa ja mustapippuria myllystä
• 3 rkl oliiviöljyä
• (tuoreita yrttejä, esim. tilliä, silolehtipersiljaa, timjamia)

Sekoita kaikki ainekset oliiviöljyä lukuunottamatta pienessä "kipassa" (porilaisittai). Älä jätä yhtään rakeita sinapista tai hunajasta. Älä myöskään lisää öljyä heti, sillä se muodostaa ikään kuin "panssarin" muille aineksille ja maut eivät tartu toisiinsa yhtä hyvin. Kun ainekset on sekoitettu, lisää öljy nauhana. Maistele, lisää mausteita, jos tarvetta. Itse usein lisään vielä kunnon lusikalliset hunajaa (tai sokeria) ja dijonia sekä suolaa ja pippuria. Muista, että tämän kuuluukin olla voimakas kastike, sillä se maustaa muuten niin neutraaleja salaattiaineksia! Makua pitää olla. Kaada salaatin päälle tai tarjoa erillään.


Ruokajuomasuositus: Kuiva, mansikkainen rosé-viini, esim. ranskalainen Les Bateaux de Janeil Rosé de Syrah, 8,98 eur. Arvatkaa harmittaako, ettei sitä ole just nyt kotona. Ja arvatkaa harmittaako, että lähimpään Alkoon on matkaa rapiat 30 km.

Ruokapöydässä kuultua:
-Rousk rousk, rousk.

Maailman helpoin suolapala

Loihdin tällaisen yksinkertaisen iltapalan nyhjää tyhjästä-meiningillä, kun meille oli tulossa vieraita melko lyhyellä varoitusajalla. Pakastimessa nökötti lehtitaikinalevyjä ja jääkaapissa oli kinkun ja juuston jämät sekä purkillinen ranskankermaa. Kiirastulihilloa minulla onkin aina kaapissa.

Kiirastulihillo on valmistamani valkosipulinen paprika-tomaatti-chili-hillo, jota saa tilattua minulta omaan käyttöön. Se on täysin tuoreista raaka-aineista valmistettu, hillosokerilla säilötty herkku, joka sopii erilaisten suolaisten ruokien oheen. Juustojen kanssa se on parhaimmillaan, mutta itse käytän sitä monipuolisesti myös ruoanlaitossa. Se maustaa keitot ja kastikkeet ja antaa viimeisen silauksen ruualle kuin ruualle. Broilerin ja vuohenjuuston kanssa se toimii täydellisesti! Samoin savulohen kyljessä, lämpimissä voileivissä, dippikastikkeena... Käyttötarkoituksia voisi luetella loputtomiin, niin monikäyttöinen  tuote se on.

Kiirastulihillon voisi korvata vaikka muunlaisella "paholaisenhillolla" tai samalla määrällä ketsuppia ja muutamalla pisaralla tabascoa. Vaikka eihän se tietenkään sama ole.


Gourmet'a tästä ei saa tekemälläkään, mutta maistuvan ja nopean tarjottavan kyllä.


Maailman helpoin suolapala (kekseliäs nimi, eikö totta?)

• puoli pakettia (4 kpl) valmiita lehtitaikinalevyjä
• 75 g creme fraichea (½ purkkia)
• 1 rkl kiirastulihilloa (tai vastaavaa "paholaisenhilloa")
• 50 g palvikinkkua
• reilusti emmental-juustoa viipaleina
• 1 rkl kuivattua oreganoa
• muutama rouhaisu mustapippuria myllystä

Sulata levyjä puolisen tuntia uunipellille levitetyn leivinpaperin päällä. Yhdistä creme fraiche ja kiirastulihillo. Levitä seos taikinalevyille. Pilko kinkku suikaleiksi. Jaa levyille. (Halutessasi enemmän tomaattista makua, pursota hieman ketsuppia levyille. Ankean kuuloista, mutta toimii.) Ripottele päälle kuivattua oreganoa ja pippuria. Jaa juustosiivut levyille.

Paista 225c uunissa noin 15 minuutin ajan, tai kunnes näyttää hyvältä, ja juusto on sopivasti ruskistunut. Jaa levyt kolmeen osaan ja vie tarjolle. Nauti kahvin kanssa.

ennen juustoa...

...valmiina