Mirin-glaseerattua lohta

photo by E

Ilman varoitusta tuleva kalanhimo saa täyttymyksensä tästä maailman helpoimmasta ruokalajista, jonka valmistamiseen kuluu reilusti alle puoli tuntia. Alkuperäinen ohje on peräisin Nigella Lawsonin "Nigella Express"-keittokirjasta.

Makea japanilainen mirin-riisiviini oli muutama vuosi sitten kaikkien huulilla, ainakin kokkipoika Tomi Björck tapasi hehkuttaa sen erinomaisuutta "dressingeissään", "dasheissaan" ja "sashimeissaan". Olen ihan "out", kun löysin sen vasta nyt vuonna 2014. Suotakoon se minulle. Sushiriisin olin maustanut sillä jo aiemmin. Riisiviiniksi näitä kaupan versioita ei oikein voi kutsua, alkoholia niissä ei ole nimeksikään. Miriniä saa ostaa esimerkiksi perus-Prismoista ja Citymarketeista.

Nigella ehdottaa, että tätä voisi syödä sushiriisin kera. Miksei voisikin. Udon-nuudeleihin tykästyneenä paistoin niitä lohen vierelle ja ruokailijat haukkoivat henkeään. Sikahyvää!

Neljälle (tai kahdelle tosi nälkäiselle)

• ½ dl miriniä
• 4 x 125 g lohta (helpotan elämääni jälleen ja annan kalakauppiaan leikata puoli kiloa lohifilettä neljään yhtä suureen osaan, tällä tavalla säästyy veitsi- ja leikkuulautatiskiltä, nahan voi jättää paikalleen)
• 50 g tummaa sokeria, esim. fariinisokeria
• ½ dl japanilaista soijakastiketta, esim. Kikkoman
• 2 rkl riisiviinietikkaa
• 5 cm pätkä purjoa tai kevätsipulia ohuina suikaleina
• 200 g tuoreita udon-nuudeleita ja niiden maustamiseen osterikastiketta sekä makeaa soijakastiketta

Sekoita mirin, sokeri ja soijakastike matalassa astiassa, ja laita lohipalat marinoitumaan noin kolmeksi minuutiksi per puoli. Kuumenna iso paistinpannu liedellä. Paista lohta (jos nahka on tallella, niin nahkapuoli alaspäin) pari-kolme minuuttia. Jos palat ovat hyvin paksuja, paista lisää. Käännä palat ympäri, lisää marinadi pannulle ja paista vielä parin minuutin ajan.

Nosta lohipalat pois pannulta tarjoilulautaselle, lisää viinietikka kuumalle pannulle ja lämmitä. Kaada tumma, makean suolainen kastike lohen päälle ja koristele purjolla tai kevätsipulilla.

Tarjoa nuudelien tai sushiriisin ja raikkaan salaatin kera.

Nuudelien valmistus: Lilluta nuudeleita kuumassa vedessä parin minuutin ajan. Kuumenna paistinpannu, laita hieman öljyä ja kippaa nuudelit kuumalle pannulle. Lorottele osterikastiketta ja halutessasi makeaa soijakastiketta nuudelien päälle, kuumenna ja sekoittele. Valmis!



Ruokajuomasuositus: Kevättä kohti mennään kuohuvalla, esim. Devil´s Rock Riesling Extra Sec 8,98 eur. Rieslingmäinen, kuiva ja hapokas kuohuviini sopii hyvin tälle itämaistyyppiselle ruoalle.

Ruokapöydässä kuultua: -Namia, hyvää lohta ja matoja.


Tässäpä vielä takavuosien Kikkoman-mainos, joka ilahduttaa ainakin minua:

Hernekeitto

Laskiainen tulla jolkottaa. Tänä vuonna laskiaistiistaita vietetään 4. maaliskuuta. Minun laskiaisenviettooni on ainakin lapsuudessa kuulunut pulkkamäki, hernekeitto ja kermavaahdolla sekä hillolla täytetty laskiaispulla. Aikuisena suosikkitäytteeni on vaihtunut kermaan ja mantelimassaan. Namskis! Pulkkamäki taitaa vaihtua tänä vuonna olosuhteiden pakosta haravointiin...

Kristillisessä perinteessä laskiainen tarkoittaa paastoon laskeutumista ja siitä alkaa 40 päivää kestävä paastonaika. Katolisissa maissa laskiainen on kunnon karnevaalijuhla. Silloin herkutellaan lihalla ja pidetään kivaa, sillä pääsiäiseen asti niistä pidättäydytään.

Meilläkin keitetään laskiaisena kunnon lihaisa hernekeitto. Tässä herkullinen, perinteinen ohje noin kymmenelle syöjälle. Pekonin käyttö hernekeitossa on tätini hyvä idea. Kasvisversion saat jättämällä lihat pois ja käyttämällä niiden tilalla porkkanoita.

Henkilökohtainen muistoni tästä ihanasta ruokalajista on yläasteen kasvishernekeitto, joka oli jäänyt hieman raa'aksi. Herneenkuoret eivät olleet soseutuneet riittävästi, keittoaika lienee ollut liian lyhyt, herneet olivat kovia ja liemi vetistä. Joukossa lillui aneemisia, raakoja porkkananpaloja ja kitkerää sipulia. Muista koulun kasvisruoista minulla ei ole valittamista, päinvastoin! Olin tuohon aikaan kasvissyöjä, yksi koulun ainoista, ja seiskaluokkalaisena sain usein kuulla kommentteja kasvissyönnistäni vanhemmilta oppilailta. Tuo torstain "vege-hernari" räjäytti pankin! Lukiolaiset eivät tällä kertaa tyytyneet nauramaan partaansa, vaan avoimesti arvostelivat huonoa valintaani kasvissyönnistä. "Hyyi!!" "Yäk, kato vähä ton ruakaa!" Sittemmin lukiolaisena luovuin kasvissyönnistä, vaikka niihin aikoihin koulussamme kasvissyönti alkoi olla yleisesti hyväksytty asia.

Mitä tästä opimme? Keitä aina kunnon annos hernekeittoa, älä mitään parin litran kattilallista, äläkä kiirehdi, vaan anna hautua tuntikaupalla.



10:lle

• 1 kg kuivattuja herneitä (2 pss)
• 3 l vettä
• 400 g jauhelihaa
• paketti Amerikan pekonia
• 2 sipulia
• suolaa maun mukaan
• 2 reilua tl kuivattua meiramia
• (3-4 kuorittua porkkanaa sopivina paloina)

Varaa mahdollisimman iso kattila, sillä herneet turpoavat. Huuhdo herneet, kaada päälle kylmä vesi ja liota yön yli. (Itse teen niin, että laitan herneet likoamaan aikaisin aamulla. Illalla keitän sopan ja laitan sen kylmään yöksi, seuraavana päivänä se on "perfecto" kunnossa.) Liotuksen jälkeen vaihda vesi ja keitä herneitä pari tuntia, kauemminkin.

Paista pieneksi saksitut pekonit ja niiden jälkeen jauheliha kuivalla pannulla. Mausta jauheliha suolalla ja pippurilla. Lisää jauheliha ja pekoni keittoon (tai porkkanat). Lisää myös hienonnetut sipulit. Keitä edelleen noin tunnin ajan. Tarvittaessa lisää vettä. Mausta suolalla ja meiramilla.


Herkuttele sinapin ja raa'an, hienonnetun sipulin kera.
Sinappisuositus: Yyterin sinappi, jota onnekseni saa nykyään ostaa myös isommissa pulloissa.
Ruokajuomasuositus: Kylmä maito.


Ruokapöydässä kuultua:

-Mulle ei sipulia!
-Lisää simaappia!

Photo by A

Dan dan -nuudelit

Meillä sairastetaan perinteikkäästi näin hiihtoloman kunniaksi. Muksut makaavat TV:n ääressä ja heille ei maistu juurikaan muu kuin banaanit ja lempparijogurttinsa, eli Ingmanin kahvijogurtti. Musta viinimarjamehu on myös kelvannut. Perheen yhteiselle aterialle täksi päiväksi varatun jauhelihapaketin hyödynsin aikuisten tuhdimpaan iltapalaan.

Jälleen kerran udonit pääsivät parempiin suihin. Olen vannoutunut udon-nuudeli-fani, katsotaan nyt, kuinka kauan "hulluus" jatkuu. Joskus niihinkin on kyllästyminen? Tilasin tamperelaisesta Siam Housesta niitä useamman paketin, ja päiväyshän niissä tulee vastaan, tuoreita kun ovat. Sekin on siis osasyy tähän villitykseen. Pyrin aina tukemaan paikallisia yrityksiä ruokaostoksia tehdessä, mutta Porin thai-kauppa Thai Station oli suurimman osan tammikuuta kiinni ja sen takia jouduin vuoden alussa turvautumaan manselaisten puotiin. Heillä on äärimmäisen kätevä palvelu: Kohdekuormatoimitus, jossa tuovat pakettiautolla asiakkaan tilauksen sovittuun paikkaan. Porissa tilaukset toimitetaan Paanakedonkadun Lidlin pihalle. Kätevää! Siam Housessa on varsin hyvä valikoima ja suht´edulliset hinnat. Lisäksi Porin thai-kaupasta ei saa ollenkaan ihanaista valmista hoisin-kastiketta, mutta Siam Housesta saa. Tuo kyseinen soossi on muuten aivan eri kaliiberia kuin perus-kaupan hoisinit, joita on tullut vuosien varrella kokeiltua... "Blue Dragonit" ja "SpiceUpit" etikkaisuudessaan kalpenevat tämän aidon itämaisen tavaran rinnalla. Parasta saisi varmastikin itse tehden, mutta siihen ei ole aikaa. Niinpä turvaudun  pullotavaraan. Hoisin on se olennainen kastike Pekingin ankalle, joka on suurinta herkkuani. Hoisin toimii todistetusti hyvin myös ylikypsän possun lavan eli "nyhtöpossun" kanssa.

"Flying goose brand".. voi hanhi parkaa. Kohta olet padassa.

Jauhelihan voi maustaa muutenkin kuin "italialaisittain", siitä voi taikoa esimerkiksi näitä herkullisia dan dan -nuudeleita. Kahjosta nimestään huolimatta tämä ruokalaji vie sydämesi. Klassikkoruoka tulee Kiinan Sichuanista, ja luonnollisesti siihen kuuluisi maukkaat sichuaninpippurit. Minulla ei sattunut niitä ruokakaapissa olemaan, joten jouduin korvaamaan ne tuoreella chilillä. En väitä, että nämä olisivat aitoja dan daneja. Hoisin-kastike ei varmastikaan menisi aitojen kanssa, mutta minun suussani ne käyvät täydellisesti yhteen! Lisäksi tahini tuo ihanaa pähkinäisyyttä näihin nuudeleihin, samaten seesamiöljy.

Innoitusta dan daneihin olen hakenut Gordon Ramsayn kirjasta "Kokkauksen taito". Olen muokannut reseptiä jälleen mieleni mukaan.


Kahdelle

• 250 g sika-nautajauhelihaa (tai pelkkää sikaa, tai pelkkää nautaa)
• 1 rkl riisiviinietikkaa
• 1 rkl soijakastiketta
• ½ rkl seesamiöljyä
• öljyä paistamiseen
• 2 valkosipulin kynttä hienonnettuna
• 2 cm:n pala inkivääriä kuorittuna ja hienonnettuna
• 2 linnunsilmächiliä siemenet poistettuna ja hienonnettuna
• 1 rkl tahinia (seesaminsiementahnaa)
• ripaus sokeria
• suolaa ja pippuria 
• 200 g tuoreita udon-nuudeleita tai kuivattuja munanuudeleita
• 2-3 kevätsipulia siistittynä ja suikaloituna
• hoisin-kastiketta tarjoiluun

Marinoi jauheliha riisiviinietikassa, soijakastikkeessa ja seesamiöljyssä vähintään 10 minuuttia.

Kuumenna wokkipannu keskilämmöllä ja lisää hieman öljyä. Lisää valkosipuli ja inkivääri ja kypsennä 30 sekuntia. Lisää jauheliha marinadeineen. Kypsennä viisi minuuttia rikkoen lastalla jauhelihakokkareet, kunnes jauheliha on saanut väriä.

Lisää chilit, tahini, sokeri, suola ja pippuri. Maistele. Voi vaatia vielä hieman riisiviinietikkaa tai soijaa. Kypsennä vielä pari minuuttia maun kehittymiseksi. Lisää pari ruokalusikallista vettä ja sekoita kastikkeeksi miedolla lämmöllä.

Keitä sillä välin nuudelit pakkauksen ohjeen mukaan. Valuta ja sekoita jauhelihakastikkeen joukkoon. Maistele ja mausta, jos tarvetta. Sirottele pinnalle suikaloidut kevätsipulit. Tarjoa hoisin-kastikkeen kanssa.



Ruokajuomasuositus: Beaujolais Bernolin, 8,98 eur. Kevyt, marjaisa ja raikas punaviini Ranskasta Bourgognen alueelta. Itämaisen kanssa voi joskus ottaa jotain muutakin kuin sitä iänikuista valkkaria. Näköjään. Hyvin toimi! Nimim. Pullon pohja häämötti hyvin nopeasti.

Ruokapöydässä kuultua: 

-Hoisin hyvää!
-Mut mä otan vaan taivaan kokosen banaanin.

photo by M

Moules marinieres eli sinisimpukat merimiehen vaimon tapaan

Photo by E

Maistoin simpukoita ensimmäisen kerran eräässä lontoolaisessa ravintolassa, jonka ruokalistan johtotähtenä ne loistivat. Aiemmin olin pitänyt simpukoita mudan makuisena hifistelynä, mutta jokin ajattelussani muuttui ja aloin todella pitää niistä. Ne ikään kuin sulivat suuhuni ja pienessä nousuhiprakassa vain nauroin sydämeni kyllyydestä: Voiko elämältä saada jotain näin hyvää? Maiskuttelin liemen viimeiseen pisaraan asti ja uitin joka ikisen tarjotun maalaisleipäviipaleen ja tuhdin ranskanperunan makoisassa simpukkaliemessä. Loput liemet ryystin suoraan kulhosta. Liemi on niin hyvää, ettei sanotuksi saa!

Sinisimpukoita saa metsästää täällä Porissa torstaisin. Silloin niitä tulee ainakin Länsi-Porin Prismaan, ja ilmeisesti joku muukin on tykästynyt niihin, sillä useimmiten ne ovat iltapäivällä loppu. Toki niitä saa tilattua, jos halajaa varmuutta elämäänsä. Suurin osa Suomessa myytävistä simpukoista on kotoisin Tanskasta, joskus myös Norjasta. Puolisoni on nähnyt simpukoita joskus myös Ulvilan Pappilanlammella... hmm... businessrako? Ei vaiskaan. Jokihelmisimpukka eli raakku on uhanalainen laji, eli niitä ei kannata liiaksi ahmia. ;)

Simpukoiden valmistaminen ei ole rakettitiedettä, vaan hyvin yksinkertainen, nopea ja helppo hommeli. Tärkeintä on poistaa ennen kypsentämistä kaikki simpukat, jotka eivät ole täysin kiinni ja valmiista simpukoista ne raukat, jotka ovat kiinni. Näin välttyy mahdolliselta vaanivalta ruokamyrkytykseltä. Tämä klassikkoresepti on ruotsalaisen Leila Lindholmin keittokirjasta "Leilan parhaat ruokaohjeet". Olen itse halunnut lisätä reseptiin hieman currya. Se tekee mielestäni liemestä entistä maistuvamman! 

Kahdelle

• 1 kg tuoreita sinisimpukoita
• 2 pientä sipulia
• 3 valkosipulinkynttä
• oliiviöljyä
• 1 dl valkoviiniä
• 2 dl kuohukermaa
• 1 tl vahvaa curryjauhetta
• sormisuolaa
• mustapippuria myllystä
• persiljanippu silputtuna

Pese ja huuhdo simpukat kylmän, juoksevan veden alla. Poista "parrat" vetämällä. Heitä pois kaikki simpukat, jotka eivät sulkeudu. Hienonna sipulit ja valkosipuli, kuumenna iso kasari ja kypsennä sipulit oliiviöljyssä. Älä ruskista! Lisää simpukat messiin ja sekoita hyvin. Kaada joukkoon valkoviini ja kiehauta. Lisää kerma, mausteet ja puolet persiljasilpusta. Sekoita huolellisesti. Maista lientä, suola on tärkeä! On paha juttu, jos liemi jää suolattomaksi. Laita kansi päälle ja keitä noin kaksi minuuttia, kunnes simpukat avautuvat. Sekoita joukkoon loput persiljat. Poista simpukat, jotka eivät ole auki. Tarjoa simpukat syviltä lautasilta maalaisleivän kera.

Ruokajuomasuositus: Muscadet-viini Ranskasta Loiren alueelta on belgialaisten perinteinen valinta sinisimpukoille, esim. kuiva, sopivan hapokas, mutta kepeä "La Sancive Muscadet Sevre et Maine", 8,98 e

Ruokapöydässä kuultua:
-Namia! (tytär 5 v.)
-Onko nää niitä meren rapuja? Vai merestä otettuja simpukkoja??

Tyhjää simpukankuorta on kätevä käyttää lusikkana ihanaiselle liemelle.

Kuha fish and chips

Iloista ystävänpäivää kaikille! Valentinuksen päivänä kannattaa yllättää kaveri vaikkapa tällä suomalaiseen makuun muokatulla brittimenulla. Alkuun herkullisia marinoituja oliiveja, pääruoaksi fish and chips kuhasta ja jälkiruoaksi täyteläinen englantilainen trifle.

Tässä ohje fish and chipsiin. Olen hakenut innoitusta ja inspiraatiota Jamie Oliverin fish and chips-reseptistä, mutta korvannut turskan kotimaisella hyvin saatavalla ja melko miedon makuisella kuhalla. "Chipseinä" toimii omalla ohjeella toteutetut yrttiset lohkoperunat. Meillä on vintin kylmässä huoneessa sekä salvia että rosmariini talvehtimassa, sieltä on kätevä napsia yrttejä omaan käyttöön. Kastikkeena tällä kertaa kylmä kermaviilisoosi. Aidossa brittipubissa kastiketta ei kaivattaisi, korkeintaan enkkujen rakastama HP-sauce riittäisi. Vihreätä osastoa autenttisessa annoksessa edustaa tietenkin herneet (muhennetut tai höyrytetyt). Meikäläisen annos tarjoiltiin kera rapsakan jääsalaatin ja tomaatin.


Neljälle

• 4 keskikokoista kuhafileetä, n. 500 g
• suolaa
• valkopippuria
• 225 g vehnäjauhoja
• 3 tl leivinjauhetta
• 2,5 dl kivennäisvettä tai olutta 
• rypsi- tai auringonkukkaöljyä uppopaistamiseen

Ripottele huolellisesti kuivattujen kuhafileiden molemmille puolille suolaa ja valkopippuria. Sekoita jauhot, leivinjauhe ja vichy/olut. Kuumenna öljy paksupohjaisessa kattilassa (tai jos olet onnenpekka, friteerauskeittimessä).  Ripottele hieman jauhoja kalojen päälle, sitten kasta friteeraustaikinaan ja valuta ylimääräinen taikina pois. Uppopaista fileet yksi kerrallaan kuumassa öljyssä, kunnes ne ovat kullanruskeita. Tähän menee noin viisi minuuttia. Käännä paistamisen puolivälissä. Aseta paistettu file talouspaperilla vuoratulle lautaselle ja mausta höyryävä kala suolalla ja pippurilla. Nauti mahdollisimman pian! Namskis.


Yrttiset lohkoperunat uunissa

• kymmenkunta suurta perunaa
• tuoretta salviaa ja rosmariinia silputtuna (n. 2 rkl)
• 3 valkosipulin kynttä viipaleina
• 2 tl suolaa
• pippuria myllystä
• 1 tl cayannepippuria
• ½ tl juustokuminaa
•  1 tl sokeria
• 1,2 dl rypsi- tai auringonkukkaöljyä

Pese potut huolella ja lohko ne sopiviksi "veneiksi". Sekoita perunoihin isossa kulhossa muut ainekset. Paista 30-45 min. 250 c uunissa keskitasolla. Käännä perunat paistamisen puolivälissä.




Kermaviilikastike

• 2 prk kermaviiliä
• ripaus suolaa
• reilusti mustapippuria myllystä
• yhden sitruunan mehu
• ½ pienestä tillinipusta
• 1 rkl sokeria

Sekoita ainekset ja anna tekeytyä kylmässä kymmenisen minuuttia.



Ruokajuomasuositus: Kylmä olut. Huomaa, että tuoppi on kaadettava aivan piripintaan, kuten englantilaisissa pubeissa! Siellä pint on oikea pint, eikä mikään välimallin 0,4 litraa, kuten suomalaisissa anniskelupaikoissa... Vaalea lager täydentää hyvin tuhtia friteerattua kalaa.

Ruokapöydässä kuultua:

-Aivan sairaan hyvää.

photo by M

Kung po

Kiinalainen keittiö vei sydämeni jo vuonna 1997 ollessani "varhaisteini-ikäinen". Kävimme ystäväni kanssa juhlistamassa syntymäpäiviä Selkämeri-nimisessä ravintolassa, joka sijaitsi Porissa puistojen risteyksessä. Muistan vieläkin mitä tilasin: Kanaa chop suey. Ai että, se oli ihanaa! Niin eksoottista ja uudenlaista. Alkuruokana taisi olla sakea muna-maissikeitto. Vai sittenkin friteerattu kevätkääryle hapanimeläkastikkeen kera? Aika kultaa muistot. Selkämeri on ikuisesti mielessäni taionomaisena ruokakeitaana. Todellisuus on ehkä saattanut olla toista. Höyrytetty riisi oli erilaista, kuin irtonainen pitäjyväinen riisi, johon olin tottunut. Kokeilimme puikkojakin, tuskin siinä onnistuimme. Totta puhuen, en oikein osaa käyttää niitä vieläkään... Nälän ollessa suurimmillaan menen sieltä, missä aita on matalin ja tartun suosiolla haarukkaan tai lusikkaan.


Suomen paras kiinalainen ravintola on mielestäni ehdottomasti Helsingissä Kampin keskuksessa sijaitseva Empire Plaza. Monia kiinalaisia rafloja olen kokeillut, mutta yhtä täydellistä en ole vielä löytänyt. Suosittelen lämpimästi! Empire Plaza, toisin kuin monet muut kiinalaiset, ei tarjoa vain vatsan täytettä. Siellä otetaan huomioon estetiikka ja asettelu. Kaikki ruoat ovat ihanan autenttisia ja palvelu on ollut hyvää.

Kiinalaista tulee silloin tällöin laitettua kotonakin. Useimmiten valmistamamme aasialaiset ruoat ovat niin tulisia, että lapsille erotellaan jo alkuvaiheessa oma annoksensa pienempään pannuun/kattilaan. Tämä ohje on ollut mieluisa, vaikkakin lapsille jälleen kerran liian chilinen. Kung po- kana on se länsimaisille ihmisille tuttu ruokalaji, joka löytyy lähes jokaiselta kiinalaisen ravintolan menulta. Kirjoitusasua on monenlaista, kung pao, gongbao jinding jne., mutta minä käytän tässä ohjeessa Suomeen vakiintunutta termiä kung po. Ohje on alunperin Yuokiko Duken kirjasta "Viisi aasialaista keittiötä", olen muokannut sen itselleni sopivaksi.

Suolapähkinät voit korvata myös tavallisilla maapähkinöillä, mutta kuorten irrottaminen vaatii hieman vaivannäköä. Jos käytät maapähkinöitä, kuumenna vettä kattilassa ja keitä maapähkinöitä minuutin ajan. Kaada vesi pois ja anna pähkinöiden jäähtyä. Hiero kuoret irti. Ärsyttävää näpertelyä noin pienen määrän vuoksi... siksi valitsen suolapähkinät. Riisiviinin tai kuivan valkoviinin voit korvata seoksella, jossa on puolet riisiviinietikkaa ja puolet vettä.

• 500 g kananfileetä
• 3 cm inkivääriä
• 4 valkosipulin kynttä (muhkeita)
• 3 punaista chiliä (tai maun mukaan) + yksi valmiin annoksen päälle "koristeeksi"
• 6 cm purjosipulia
• (2 vihreää paprikaa, jätän usein pois)
• 1 ½ dl suolapähkinöitä
• öljyä paistamiseen (mieluiten maapähkinäöljyä)
• (1 rkl sichuaninpippuria)

Marinadi

• 3 rkl riisiviiniä tai kuivaa valkoviiniä
• ½ tl suolaa
• 1 ½ rkl maizenaa

Kastike 

• 2 rkl riisiviiniä tai kuivaa valkoviiniä
• 1 ½ rkl maizenaa + 3 rkl vettä
• 2 rkl sokeria
• 2 rkl balsamiviinietikkaa
• 3 rkl makeaa soijakastiketta (jos käytät tavallista, lisää pari tl sokeria)

Pilko kana kuutioiksi ja marinoi viinillä, suolalla ja maizenalla vähintään 10 minuuttia. Kuori ja hienonna inkivääri ja valkosipulit. Poista chilistä siemenet, jos haluat vähemmän tulista ja hienonna se. Pilko purjo melko karkeasti. (Leikkaa paprika suuriksi suupaloiksi.)

Sekoita kaikki kastikkeen ainekset pienessä kupissa.

Kuumenna öljy wokissa tai suuressa paistinpannussa. Laita joukkoon kana, inkivääri, valkosipuli, chili, paprika ja sichuaninpippuri ja paista, kunnes kana saa väriä. Älä kypsennä kanaa liikaa, ettei se kuivahda. Lisää purjo ja suolapähkinät. Paista minuutin ajan. Kaada joukkoon kastike ja paista vielä minuutti. Jos näyttää liian paksulta, lisää hieman vettä (1dl).

Koristele tuoreilla chilirenkailla. Tarjoa riisin kera. Valmiiseen annokseen voi lorotella vielä soijakastiketta päälle, jos kaipailee suolaisuutta.

Ruokajuomasuositus: Kivennäisvesi
tai puolikuiva, hapokas ja raikas valkoviini, esim. Black Tower Riesling Gewürtztraminer 8,49 €

Ruokapöydässä kuultua:

- Koukuttavan hyvää!
-Tässä on potkuu!

Vas. varsinainen kung po-kana, oikella lasten versio ilman chiliä. Photo by A.

Kuskus-hässäkkä

Hurahdin täysin kuskusiin opiskeluaikoina. Halpaa ja hyvää. "Miun maun mukkaan" maailman iisein kylmä ateria oli desi kuskusia turvotettuna desissä kuumaa vettä. Mukaan kidneypapuja, kikherneitä, oliiveja, juustoa, chiliä, sipulia, paprikaa... mitä nyt milloinkin sattui kuiva-ainekomeron/jääkaapin perukoilta kurkkaamaan. Nyhjäistään tyhjästä. Mausteita reilulla kätösellä, valkosipulia, suolaa, pippuria, viinietikkaa ja tietenkin kunnon huljaukset oliiviöljyä. Päälle valutettiin jogurttikastiketta vaihtuvalla teemalla raita/tsatsiki, tai jogurtin puutteessa Hesen talon kastiketta suoraan pullosta (all time favorite, ettehän tuomitse).

Jossain vaiheessa kyllästyin noihin viheliäisiin pikku ryyneihin, jotka valmistuivat ikään kuin huomaamatta ja jopa liiankin helposti. Nyt olen pikkuhiljaa palannut rakkauteni luo. Salaattiateriaksi tuo opiskeluaikojen setti ei ole kovin terveellinen, kuten ei tämä seuraavakaan kuskus-hässäkkä. Jujuna tässä reseptissä on suolapähkinät, joiden käyttö kuskussalaatissa oli äkillinen nälkäisen ihmisen päähänpisto. Mainio päähänpisto olikin! Suolapähkinät tuovat mukavaa rousketta ja purutuntumaa tähän salaattiin. Nauti esimerkiksi iltapalana hyvän elokuvan seurassa.

• mukillinen kuskus-suurimoita (n. 3 dl)
• sama määrä kuumaa vettä, johon liotettu puolikas kasvisliemikuutio
• 100 g fetajuustoa
• 1 suippopaprika
• ½ punasipuli
• 10 cm pätkä kurkkua
• 15 miniluumu/kirsikkatomaattia
• 1 dl suolapähkinöitä 
• silolehtipersiljaa 

Kastikkeeksi:

• 2 rkl soijaa (esim. Kikkoman)
• 2 rkl oliiviöljyä
• 2 rkl sitruunamehua
• 1 tl sokeria
• 1 tl valkoviinietikkaa
• 1 valkosipulin kynsi hienonnettuna
• mustapippuria myllystä  ja suolaa tarvittaessa

Kaada kuuma kasvisliemi kuskusryynien päälle. Peitä jollain, esim. lautasella. Anna turvota muiden ainesten valmistelun ajan.

Pilko suippopaprika, kurkku ja feta sopiviksi suupaloiksi. Hienonna punasipuli ja persilja. Puolita tomaatit. Sekoita kastikkeen ainekset.

Hajota haarukalla turvonneet kuskussuurimot irtonaisiksi. Anna kuskusin jäähtyä, jos haluat. Minä en halua, vaan pidän siitä, että kuskus on lämmintä. Lisää pilkotut ja hienonnetut ainekset sekä suolapähkinät. Valuta kastike päälle ja sekoittele huolella. Maistele ja mausta vielä, jos tarvetta.

Nauti vaikka pitaleivän kera. Jokin jogurttikastike toimisi siinä tapauksessa tämän kanssa. Ruokajuomasuositus: Sitruunalla maustettu jäävesi.

"Ruokapöydässä" (eli TV:n ääressä kotisohvalla) kuultua:

-Joko se ny o valmis?
-Oliks meillä aineksia toiseen satsiin?

Tässä kohtaa on myönnettävä, että tuo lehtipersilja helmikuussa ei ehkä ole yhtä tuoreen ja tummanvihreän näköistä kuin kesällä. Karu fakta. Tai sitten vika on kuvaajassa, joka on muuten kerrankin minä itse.

Madekeitto

Kalalinjalla jatketaan. Made, tuo ruma pohjamudissa lymyilevä turskansukuinen otus, on mitä maukkain kala. Näin talvella kutuaikaan sitä on helposti saatavilla. Tänä talvena syömme jo kolmatta kertaa madesoppaa, joka aina vaan maistuu ihanalle. Made on helppo valmistaa ja sen liha irtoaa ruodoista kuin itsestään.

Mateen pyydystäminen on muuten oma lukunsa. Sitä voisi verrata kansainvälisestä politiikasta tuttuun "hunaja-ansa"-termiin. Syöttiä ei tarvita, vaan made houkutellaan mestoille muiden viettien ajamana. Se raukka luulee pilkkiä kumppaniksi ja tulee kiehnäämään kylkeen. Seuraavaksi se onkin jo iloisesti porisevassa kattilassa... mutta se inhorealismista. Palataan varsinaiseen aiheeseemme.


Mateen maksa kannattaa laittaa sivuun. Se tuo hyvää makua keittoon valmistuksen loppuvaiheessa. Tai sitten sen voi paistaa pannulla myöhemmin. Jos sattuu saamaan mätimateen, niin mäti kannattaa pakastaa myöhempää käyttöä varten. Se on herkullista esimerkiksi blinien kanssa.

Mateen keittämisessä on monta eri koulukuntaa. Toiset keittävät sen kuin minkä tahansa kalan, nopeasti ja varoen tarkasti ylikypsymistä. Itse tykkkään, että made on keitettävä pehmeäksi hartaudella, tuntikaan ei ole sille liikaa. Se on "special case" ja vaatii hieman enemmän aikaa ja hauduttelua, kuin tavanomaiset kalat. Tehkää miten haluatte. Samoin juuresten käyttö madekeitossa jakaa porukkaa. Toiset laittavat mielellään pari porkkanaa ja jopa palan lanttua keittoon mukaan. Itse koen, että mateen oma vivahteikas maku tulee paremmin esiin, kun kasvikset rajoittuvat perunaan ja sipuliin. Yksinkertainen on parasta.

Ostan mateen aina "ilman takkia", nyljettynä. Nylkeminen ei kuulemma ole homma eikä mikään, mutta en ole siihen vielä toistaiseksi viitsinyt ryhtyä, koska kalakauppias tekee sen ystävällisesti puolestani.

Tästä keitosta syö 3-4 aikuista.

• yksi nyljetty made
• 2 rkl merisuolaa
• 20 maustepippuria
• 10 valkopippuria
• 3 laakerilehteä
• 6 perunaa
• (2 porkkanaa)
• 1 sipuli
• 2 dl kuohukermaa
• ripaus muskottipähkinää
• loraus sitruunamehua tai kuivaa valkoviiniä
• ruukullinen tuoretta tilliä 

Laita mateen maksa kylmään veteen likoamaan. Laita nyljetty kokonainen made kattilaan ja kaada päälle kylmää vettä niin, että kala peittyy. Lisää suola, pippurit ja laakerinlehdet. Kuumenna hellalla ja anna porista pienellä lämmöllä 45-60 min.
 
Siivilöi valmis liemi huolellisesti toiseen astiaan, jotta et löytäisi mateensilmää keittolautaseltasi. Aseta keitetty kala leikkuulaudan päälle.

Lisää kalaliemeen tarpeen mukaan vettä ja kuumenna jälleen. Kuori perunat (ja porkkanat), paloittele ne ja hienonna sipuli. Laita liemeen kiehumaan. Keitä kypsiksi noin 15-20 min. Tällä välin irrota "lihat luista" eli ruodi made huolellisesti ja paloittele sopiviin paloihin. Keittämisen loppuvaiheessa lisää kattilaan paloiteltu, liotettu mateen maksa, anna kiehua viitisen minuuttia.

Lisää keittoon kerma, muskottipähkinä ja sitruunamehu tai valkoviini pientä (mutta tarpeellista) hapokkuutta tuomaan. Viimeisenä lisää kypsä kala ja tuore tillisilppu.

Herkuttele voidellun ruisleivän kanssa.

Ruokajuomasuositus: Saksalainen ryhdikäs, kuiva valkoviini, esim. Riesling-rypäleestä.
Olusena mainiosti vehnäolut.

Ruokapöydässä kuultua:

-Nam! Hyvää!

photo by A

Silakkapihvit

The Merry Monk- pubin sisustusta. Photo by P

"Traditional fish and chips". Tuo englantilaisten kuuluisa yhdistelmä friteerattua kalaa ja perunaa saa minussa aikaan hyvät vibat. Se tuo mieleen monia muistoja, muun muassa ensimmäisen Lontoon matkani vuonna 2006. Silloin maistoin ensi kerran fish and chipsiä knightbridgelaisessa pubissa ja ah, hyvältähän se maistui. Ja niin autenttiselta. Kalan terveysvaikutukset on kumottu mojovaan määrään rasvaa, ja pieni korvennus ruokatorvessa aterian jälkeen lienee tyypillistä... Suomessa fish and chipsiä ei tunnu saavan juuri mistään. Ellei sitä itse valmista. Suomi-versio tästä ruokalajista voisi olla vaikkapa silakkapihvit perunamuusilla.  Ainakin meidän kotipubissamme ne uppoavat "asiakaskuntaan" kuin veitsi vanhukseen Lontoon sivukujilla.

Silakka on edullinen ja mainio ruokakala. Siitä saa loihdittua vaikka mitä herkkuja, mahdollisuudet ovat lähes rajattomat. Täällä Reposaaressa silakan saatavuus on erinomainen, niinpä silakka kuuluu olennaisesti meidän perheemme ruokapöytään. Silakat haetaan tietenkin Auvon tiskiltä.

Silakka liittyy vahvasti myös omaan lapsuuteeni. Silakkaa syötiin kotona melko usein. Suosikkeja olivat himosilakat, savustetut silakat, suutarinlohi suolasilakoista valmistettuna, paistetut silakat, silakkapihvit ja tietenkin silakkalaatikko. Viimeksi mainittu oli lähinnä vanhempieni suosikki... Itselläni ei montaa ruokaa ollut, joille olisin nyrpistellyt nenääni, mutta silakkalaatikko oli mielestäni maailman inhottavin ruokalaji heti päiväkodissa tarjotun imelän aprikoosipuuron jälkeen. Mieltymykset muuttuvat ja äidin valmistama silakkalaatikko on minusta nykyään ihanan makuista. Se sama, joka lapsena inhotti.

Kaikki silakkareseptit, joita valmistan, ovat äitini minulle opettamia. Ja niissä pitäydyn... kerran kokeilin aurinkokuivatuilla tomaateilla maustettuja etikkasilakoita, mutta ne olivat aivan järkyttävän makuisia. Tunkkaisia. Vaikka käytin priimatavaraa ja tuoreita silakoita. Hädin tuskin saimme puoli kiloa syödyksi. Noh, pakko kai se on myöntää, että silakka ja Italia eivät mahdu samaan lauseeseen.

Silakkapihvit ovat mahtavan makusia ja superhelppoja valmistaa. Itse helpotan elämääni entisestäänkin ostamalla silakat valmiina fileinä. Negatiivisina puolina silakkapihvien valmistamisessa voitaisiin nähdä rasvankäry, joka paistamisessa väkisinkin tulee, ja silmälasipäisten ihmisten vaivana on armottomasti rasvasta likaantuneet linssit. Siinä ne huonot puolet ovatkin.

Muistaakseni koulun köksäntunneilla laitettiin silakkapihvin väliin ketsuppia, sinappia ja juustoraastetta. Olen kuullut ihmisten laittavan sinne myös sipulisilppua ja tuorejuustoa. Sinnehän voisi lykätä melkein mitä tahansa, mutta taidan olla vanhan koulukunnan naisia, ja pitäydyn useimmiten yksinkertaisessa.

• 500 g silakkafileitä (tai 1 kg kokonaisia silakoita fileoituina)
• suolaa 
• valkopippuria myllystä 
• 1 tilliruukku
• (ruohosipulia)
• ruisjauhoja
• voita paistamiseen

Laita puolet silakkafileistä voipaperin päälle nahkapuoli alaspäin. Ripottele fileille suolaa ja rouhi valkopippuria. Silppua tilli ja laita jokaisen fileen päälle lusikallinen tuoretta tillisilppua (ja ruohosipulia).  Asettele loput fileistä maustettujen fileiden päälle nahkapuoli ylöspäin. Pyörittele pihvit ruisjauhoissa.

Paista pihvit rapeiksi runsaassa voissa (parissa erässä riittävän kuumalla pannulla).

Ripottele vielä tilliä paistettujen pihvien päälle. Tarjoa perunamuusin ja halutessasi jonkun kylmän soosin, esim. kermaviili- tai tartar- kastikkeen kera. Itse jätän kylmät kastikkeet muille, mutta myönnän, että nekin sopisivat hienosti silakkapihvien kylkeen.
Ruokajuomasuositus: Maito.
Tai pubiolosuhteissa tummat oluet, esim. Mufloni Stout Keripukki, saatavilla Alkoista 3.2.2014 alkaen.

Ruokapöydässä kuultua:

- Tätä hyvempää ei olekaan!

Photo by A

Harvemmin näitä jää aterialta yli, mutta jos sattuisi jäämään, niin tässä oiva ohje marinointiliemestä. Paistetut pihvit saa marinoimalla säilymään viikonkin. Marinoitu silakkapihvi on täydellistä nautittuna kylmänä leivän päällä.

• 1 dl vettä
• ½ dl etikkaa
• ½ dl fariinisokeria
• 1 laakerinlehti
• 10 mustapippuria kevyesti rouhittuna
• 10 rosépippuria kevyesti rouhittuna

Sekoita marinadin ainekset keskenään ja kaada jäähtyneitten pihvien päälle. Anna maustua kylmässä.

Wokattua udon-nuudelia kanan, inkiväärin ja purjon kera

Tämä aasialaistyylinen ruokalaji on on äärimmäisen nopea, lämmittävä ja maukas. Talvella on tarpeellista syödä reilusti inkivääriä. Se tekee hyvää nivelille ja helpottaa vilustumisoireita.

Aasialaisissa ruoissa on usein olettamuksena runsas valkosipulin käyttö. Valkosipuli on monen herkkua, mutta "kynsilaukan" nauttimista seuraavana päivänä työkaverit ja muut kanssakulkijat saattavat hiljaa paheksua valintaasi syödä sitä keskellä viikkoa. Tämä on siitä mainio wokki, että valkosipulia ei käytetä laisinkaan. Pääset aasialaisen ruoan mieliteoistasi ilman valkosipulin tuomia orgh-hönkäilyjä. Maku tulee inkivääristä, osterikastikkeesta ja makeasta soijakastikkeesta.

Miellyttävää suutuntumaa antavat purjo sekä vasta hiljattain löytämäni tuoreet japanilaiset udon-nuudelit. Näitä pehmeitä ja paksuja vehnänuudeleita saa ostaa aasialaisista ruokakaupoista. Porissa udon-nuudeleita on löytynyt mm. Thai Station-nimisestä kaupasta, osoitteesta Isolinnankatu 11. Toki tilalle käyvät mitkä tahansa muutkin vehnänuudelit, mutta mielestäni udonit antavat mukavaa vaihtelua perinteisiin nuudeliwokkitouhuihin. Udonit sopivat myös mainiosti erilaisiin kipakoihin keittoihin. Kanafileen voi vaihtaa kiinteään tofuun, jos haluaa välttää lihansyöntiä.

Tästä annoksesta riittää syötävää 2-3:lle aikuiselle.

• 300-400 g broilerinfileetä
• 10 cm inkivääriä
• 10 cm pätkä purjoa (sekä valkoista että vihreää osaa)
• 2 x 1 rkl öljyä (ei oliiviöljyä)
• 2 reilua rkl osterikastiketta
• 1 rkl makeaa soijakastiketta
• 1 tl sokeria
• 200 g tuoreita udon-nuudeleita ("Fresh")

Pilko kana suikaleiksi (tai käytä valmiita suikaleita). Kuori ja suikaloi inkivääri ohuiksi nauhoiksi. Leikkaa purjo reiluhkoiksi suikaleiksi. Laita nuudelit hengailemaan kiehautettuun veteen siksi aikaa, kun paistat muut ainekset.

Kuumenna öljy wokissa tai paistinpannulla hyvin kuumaksi. Levy saa olla täysillä, sillä paistaminen tapahtuu äärimmäisen nopeasti. Freesaa purjon vaaleaa osaa ja inkivääriä minuutti. Laita kulhoon odottelemaan.

Laita pannuun uusi öljy, kippaa kanat pannuun ja paista muutama minuutti, kunnes ne saavat kauniin värin. Varo paistamasta kanoja ylikypsiksi, muuten ne kuivuvat ikävästi. Lisää paistettu purjo ja inkivääri. Edelleen kovalla lämmöllä kaada joukkoon osterikastike, soija ja sokeri. Sekoittele, sitten lisää vedessä lilluneet nuudelit. Varo turmelemasta niiden rakennetta, kääntäle varoen, jotta ne paistuvat joka puolelta. Lisää purjon vihreät osat. Vie tarjolle ja nauti inkiväärin aromeista. Ruokajuomasuositus: Raikas kivennäisvesi tai kevyt lager, esimerkiksi Singha.

Ruokapöydässä kuultua:

- Määki haluun syämäpuikot. 

Kuvassa vas. osterikastike, makea soijakastike ja edessä esikeitetyt udon-nuudelit

. Photo by E

Tuli kova kiire syömään. Photo by E