Perinteinen jauhelihakeitto - arkiruokaa parhaimmillaan

Blogini reseptiarkiston luominen on hyvä aloittaa niinkin arkisella ruoalla kuin jauhelihakeitto. Elämä on kuitenkin pitkälti arkista puurtamista, vaikka juhlahetket sitä aina silloin tällöin (mieluusti mahdollisimman usein) kruunaavatkin. Keitot ovat mitä mahtavinta sydäntalven ruokaa, jotka lämmittävät sekä ruumista että sielua. Jauhelihakeitosta tulee lapsuus mieleen. Höyryävä kattila täynnä sakeaa lientä, jossa ihania sattumia juureksista ja ruskeaksi käristetystä jauhelihasta... Jauhelihakeitto on todellista comfort foodia. Tällä ohjeella keittoa tulee reilu kattilallinen, josta syö kerran jos toisenkin. Ja keitothan tunnetusti vain paranevat vanhetessaan, yö jääkaapissa tuo niille vain lisää makua.

Jauhelihakeitosta on toki olemassa monta variaatiota, joita myös tykkään kokeilla silloin tällöin. Voiton vie silti tämä perinteistäkin perinteisempi.

Minua ilahduttaa keitossa makeiden juuresten runsaus. Jos et halua näin "juurespitoista" keittoa, voit ostaa valmiiksi kuoritut, muoviin pakatut keittojuurekset kaupan vihannestiskiltä. Kokonaisuudessa se tulee toki kalliimmaksi ja luontokin siinä sivussa tuhoutuu, mutta säästyt juuresten pesemiseltä ja kuorimiselta. Itse ostan näitä valmiiksi kuorittuja juureslajitelmia aina lähikaupasta, kun niitä myydään parasta ennen-päivämäärän lähestyessä puoleen hintaan. Säilyvyys on hyvä. (Vastaavasti voit napata kaupasta pari pussia pakastekeittojuureksia, jos haluat nopeasti kypsyvää. Maku ei ole yhtä täyteläinen kuin "ehtaa kamaa" käytettäessä, mutta kiireessä pakastekin on oiva vaihtoehto.)

• 400 g naudan hyvälaatuista jauhelihaa (sekä myöhemmin mainittuja mausteita)
• puolikas lanttu
• 1 pieni palsternakka
• reilu palanen juuriselleriä
• puolikas purjo
• 3 porkkanaa
• 8 keskikokoista perunaa
• 2,5 l vettä
• 2 lihaliemikuutiota
• 4 laakerinlehteä
• kokonaisia mustapippureita
• 1 rkl Worcestershire-kastiketta
• 3 rkl tummaa soijakastiketta (esim. Kikkoman)
• runsaasti hienonnettua persiljaa

Kuori lanttu, palsternakka, juuriselleri ja porkkanat, paloittele sopivankokoisiksi suupaloiksi. Halkaise purjo, pese hiekan varalta ja leikkaa puolirenkaiksi. Laita kattilaan juuresten kanssa, heivaa mukaan kylmä vesi, lihaliemikuutiot, laakerinlehdet ja pippureita reilu satsi. Voit myös rouhia mustapippurin myllystä. Anna kiehua noin 20 minuuttia, jotta juurekset hieman pehmenevät.

Juuresten kiehuessa kuori ja paloittele perunat. Paista jauheliha pannussa korkealla lämmöllä ilman rasvaa ja mausta hyvin makusi mukaan. Itse ripottelen lähes kypsän jauhelihan päälle pari ruokalusikallista suolaa, reilut rouhaisut mustapippuria myllystä, hieman jauhettua korianteria sekä paprikajauhetta.

Kun juurekset ovat hieman pehmenneet, lisää kattilaan paistettu ja maustettu jauheliha, perunat ja tarpeen tullen vettä. Anna kiehua 20 minuuttia, tai kunnes perunat ovat kypsyneet. Lisää Worcestershire-kastike ja soijakastike. Maistele. Kaipaako vielä jotain? Loraus soijaa kenties? Hieman pippuria?

Nappaa laakerinlehdet pois keitosta, jahka vaivaudut. Ripottele hienonnettu persilja keiton päälle ja kanna tarjolle. Nauti leivän kera. Ruokajuomasuositus: Piimä.

Ruokapöydässä kuultua:

-Lisää!!
-Miks mun lautasel tulee aina nää lehdet?
-Miks mulle tulee aina kaikki pippurit?

photo by E

Tervetuloa iloisen munkin keittiöön!

Olet lämpimästi tervetullut seuraamaan uutta blogiani. Olen kahden lapsen äiti ja innokas kotikokki. Blogissa esittelen keittiöni tuoreimpia tuulahduksia ja jaan kulinaristisia elämyksiä verkossa teidän kanssanne. Tykkään valmistaa ennakkoluulottomasti kansainvälisten keittiöiden ruokaa, mutta nautin myös perinteisen suomalaisen kotiruoan teosta. Pyrin käyttämään lähialueiden puhtaita antimia aina kun mahdollista.

Heikohkojen kuvaajanlahjojeni vuoksi olen valjastanut kolme- ja viisivuotiaat lapseni blogin virallisiksi valokuvaajiksi. Heitä on siis kiittäminen kaikesta kuvallisesta materiaalista, jota tästä blogista löytyy (ellei toisin mainita).

The Merry Monkin tarina alkaa kotikutoisesta vinttipubistamme, joka kantaa samaa nimeä. Helsingissä (ja välillä myös Lontoossa) vietettyjen opiskeluvuosien jälkeen löysin perheeni kanssa cooleimman asuinpaikan "on earth", Reposaaren. Ostimme talon keskeltä idyllisintä saarta ja olemme viihtyneet merellisissä maisemissa. Pala sydäntä jäi kuitenkin Lontooseen... niinpä meille oli luontevaa tuoda palanen Lontoon ainutlaatuista pubitunnelmaa Reposaareen. Sosiaalista kanssakäymistä, iloista tunnelmaa, syömistä, juomista. Siitähän englantilaisessa pubikulttuurissa on kyse, eikö vain?